Kuorolaiset esittäytyvät

VIRPI:

Olen Virpi. Braxén-kuorossa laulan yleensä 1. sopraanoa. Tällä hetkellä asun Janakkalan kunnassa Tervakoskella vanhan kartanon alueelle rakennetussa rivitalo-osakkeessa. Kotiseurakuntani on Riihimäen Kotikirkko, joka on keskisuuri helluntaiseurakunta. Braxén on käynyt seurakunnassani vierailulla pari kertaa, mikä on ollut sekä minulle että seurakunnalle suuri ilo.

Työelämä vie suuren osan minunkin ajastani. Olen valtion virkamies oikeusrekisterikeskuksessa, joka toimii suurelta osin Hämeenlinnassa. Päiväni kuluvat tietojärjestelmäprojektitoimintaa kehittäessä ja myös käytännön projekteissa toimiessa; mielenkiintoista ja vaihtelevaa työtä, ei juuri samanlaisia päiviä!

Tulin kuoroon, kun Juha aloitti kuoron johtajana. Muutama vuosi Braxén-kokemusta on siis jo takana. Parasta kuorossa laulamisessa, niin yleisesti ottaen kuin Braxénissakin, on yhdessä tekeminen: erilaisten laulajien äänet toimivat yhdessä johtajan ohjauksessa upean lopputuloksen aikaansaamiseksi. Yhdessä saamme aikaiseksi jotain paljon enemmän kuin yksin yrittäen, vaikkei yksinlaulussakaan mitään vikaa ole ;)

Unelmat? ”Tahdon laulajana tulla taitavaksi!” Toivoisin, että oppisin laulamisen tekniikkaa niin hyvin, ettei siihen tarvitsisi kiinnittää liikaa huomiota, vaan voisin keskittyä laulujen sanoman välittämiseen. Tärkeää viestiä, joka lauluihimme sisältyy, haluaisin olla kertomassa mahdollisimman monille, ja vielä niin, että ”kaikki voisi uskoa sen”!

JOHANNA G:

Olen Johanna, kahdesta Johannasta se vanhempi. Laulan Braxen -kuorossa 1. sopraanoa. Olen laulanut kuorossa lähes koko ikäni ja tässä kuorossa nyt n. 7 vuotta. Asun Jyväskylän Vaajakoskella omakotitalossa mieheni ja kolmen kissamme kanssa. Lapset ovat jo aikuisia ja toinen heistä, Kati, laulaa myös Braxen kuorossa. Kati on tätä kirjoittaessani äitiyslomalla kuorosta. Minusta tuli siis ensimmäistä kertaa elämässäni mummi viime lokakuun lopussa. Kotiseurakuntani on Jyväskylän Vapaaseurakunta. Johdan siellä seurakuntamme SolaFide -kuoroa. Braxen -kuoro kävi juuri vierailulla seurakunnassani helmikuun 2015 alussa.

Työskenten työterveyshuollossa työterveyshoitajana. Toimipisteeni on tätä nykyä Hankasalmella. Kuljen joka päivä työmatkaa sellaiset rapiat 70 kilometriä. Työ on mielenkiintoista ja olen siinä todella omalla alallani.

Parasta kuorolaulamisessa on, että siten saa palvella Jumalaa. Rakastan laulamista ja haluan välittää siten Jumalan rakkautta kaikille kuulijoille. Kuorolaulaminen on  haasteellista, koska oma panos on oltava juuri samanlainen kuin vieressä laulavan kuorokaverinkin. Johtaja välittää käsistään tulkintaa, jota pyrimme toteuttamaan. Tämä tekee juuri kuorossa laulamisesta sen minun juttuni.

Minun unelmani on saada kehittyä laulajana ja kuorolaisena entisestään ja tietenkin välittää kaiken tämän ihanan sanoman kaikille, erityisesti rakkaalle tyttärentyttärelleni.

PAULIINA:

Hei,

olen Vasylenkon Pauliina Tampereelta. Braxén-kuorossa laulan 2. sopraanoa eli olen vahvasti liittoutunut 1.alttojen kanssa. Arto Oinonen houkutteli minut Braxén-kuoroon noin 13 vuotta sitten. Mukaan lähtemistä helpotti tietysti myös se, että silloinen kihlattuni, nykyinen aviomieheni, oli mukana bassojen rivistössä. Lauloimme molemmat aktiivisesti aina vuoteen 2009 asti, jolloin perheemme oli kasvamassa viisihenkiseksi. Tuolloin reissaaminen ja erityisesti yöpyminen koko perheen voimin vieraissa paikoissa alkoi käydä hankalaksi. Nykyään kaikilla kolmella lapsellamme on oma suosikkinsa Braxénin ohjelmistossa.

Laulaminen on minulle itseilmaisun, ylistyksen ja rukouksen muoto. Joskus tuntuu haastavalta ilmaista itseään kattavasti sanallisesti. Silloin joku laulu alkaa soida puhuttelevana rukouksena mielessä rohkaisten ja vahvistaen. Kuorolaulussa on ihanaa, se, että jos itse tulee puhutelluksi jonkun laulun kautta, voi ehkä olla Jumalan työkaluna koskettamassa jotakuta toista. Laulajien ja kuoronjohtajan yhteistyössä aikaansaama harmonia on ihanaa ja antaa rikkautta omaan tulkintaan.

Työskentelen tällä hetkellä lastentarhanopettajana tamperelaisessa päiväkodissa. Työssäni pääsen tekemään paljon asioita musiikin avulla. Hengellinen kuorolaulu antaa kuitenkin sellaista elämän evästä, mitä ei rikkaasta suomalaisesta lastenlauluperinteestä ammentaminen anna – sillä on myös iankaikkisuusmerkitystä.